Maanantaiaamu ja Mara on juuri päässyt työmaalle. Piha on täynnä autoja ja hommaa riittää. Sekä kollega Pertsa että esimies Tepa ovat ilmoittaneet tulevansa myöhässä, joten kai sitä pitää vain pitää puljua pystyssä.
Puhelin soi. Hätääntynyt naisääni alkaa selittää jostain mittariston discovaloista ja kiireestä töihin. No, kiire tässä on itse kullakin, Mara miettii ja huokaisee syvään. Kai tässä pääsee helpoimmalla, jos nyt vaan pyytää sen ajamaan tähän pihaan ja katsotaan sitten.
Puoli tuntia myöhemmin nainen pyyhältääkin toimistoon. Mara on juuri lopettelemassa edellispäivän viimeisiä paperihommia ja haluaisi tehdä ne rauhassa loppuun. Nainen kuitenkin rykii ja vauhkoaa tiskillä merkitsevästi, eikö se nyt itse tajua jättää niitä avaimia vain siihen. Mara hoitaa kuitenkin tilanteen rauhallisesti, jotta pääsee jatkamaan taas oikeita töitä.
Pertsan kanssa päivä on työntäyteinen ja hommat hoituvat tehokkaasti. Tepa käy tuttuun tyyliinsä tekemässä muutaman tunnin paperihommia toimistossaan ja hetken korjaamon puolella pyörimässä jaloissa naureskellen omille jutuilleen, sekä paasaamassa ketjun uudesta asiakaspalvelumallista. Mara ja Pertsa pyörittelevät silmiään ja Tepan lähdettyä korjaamon tunnelma rentoutuu. He saavat Pertsan kanssa vapaasti hoitaa hommat ja sopia työnjaosta niinkuin tykkäävät.
Juuri ennen sulkemisaikaa puhelin soi ja aamun nainen soittaa kysellen autonsa perään. Se on ollut jo valmis jo pitkään, mutta ei Pertsa ollut kai muistanut ilmoittaa auton omistajalle. Taitaa mennä ylitöiksi, mietti Mara ärsyyntyneenä. Mutta onhan se silti pakko jäädä odottamaan, että nainen hakee autonsa, heidän huolimattomuuttaanhan tämä on. Naisen noudettua autonsa Mara kiirehtii kotiin yrittäen karistaa ärtymyksen mielestään.
Me Feelya Promotionilla haluamme olla mukana muuttamassa suomalaista asiakaspalvelukulttuuria pohjia myöten. Tämä on kolmiosaisen tarinan keskimmäinen palikka
– Ida
Tarinan henkilöt ja tapahtumat ovat täysin keksittyjä, mutta perustuvat oikeisiin kokemuksiin.